Nuorten miesten naisviha ja ortodoksisuus

Yle kirjoitti siitä miten ortodoksinen kirkko vetää nyt puoleensa nuoria "incel"-miehiä, jotka somen kautta ovat innostuneet siitä ettei ortodoksikirkossa ole naispappeutta.

Tämmöistä olen ollut hieman aistivinani, ja on aivan hyvä ja kannatettava asia, jos ihmiset ryhtyvät ortodokseiksi kokiessaan sen antavan vastauksia hengellisen maailmanyhteyden etsinnässä, mutta on varsin ongelmallista, jos ihmiset ottavat pienen vähemmistöuskonnon ennen kaikkea kulttuurisodan välineeksi, laitaoikeistolaisen politiikan ja naisvihamielisen maailmankuvan edistämiselle.

Ortodoksit ovat varsin pieni kotoperäinen vähemmistö Suomessa. Meitä on noin prosentti väestöstä. Lukumäärään suhteutettuna toki ortodoksisuudella on erittäin vahva asema toisena valtiokirkkona verotusoikeuksineen, ja suurimmissa kaupungeissa ortodoksikirkoilla on varsin näyttävät sijainnit ja puitteet autonomian ajan perintönä, mutta yleisesti ottaen ihmiset tietävät ortodoksisuudesta yhtä paljon kuin vähemmistöuskonnoista yleisesti, eli lähinnä sen että sellainen on olemassa, ja varsinaisen sisällön voi sitten täyttää sillä mitä ekana vastaan tulee tai miten nyt vaan haluaa uskoa asian olevan.

Ortodoksit todennäköisesti haluavat vain olla rauhassa, mutta jos tämä trendi voimistuu ja ortodoksisuudesta tulee kulttuurisodan välikappale, niin se avaa useampiakin huolestuttavia kehityssuuntia:

1. Nuoret äärikonservatiiviset käännynnäiset saattavat tuoda hieman samanlaisen dynamiikan kuin eurooppalaiset "pleikkaa & hatsia -jihadistit" islamissa - eli nuoret miehet joiden aika on kulunut lähinnä vetelehtiessä saavat nettivideoiden kautta uskonnollisen herätyksen, jossa varsinainen vetovoima on ihan muualla kuin hengessä, ja sitten ostavat "Islam for Dummies" matkalukemiseksi Syyriaan - ja alkavat suhtautua avoimen halveksuvasti niitä kohtaan, joille se uskonto on asia johon on synnytty ja kasvettu vuosisatojen ajan, mutta joka on ollut varsin arkinen ja käytännöllinen asia ilman minkäänlaista fanaattisuutta.

2. Vastareaktiona kulttuurisodan toisen puolen ns. wokesoturit saattavat alkaa käydä ortodoksista uskontoa vastaan itsessään ja kokonaisuudessaan, korostaen uskonnon konservatiivisia piirteitä ja legitimoivat incelkäännynnäisten tulkintaa ilman että heillä kuitenkaan olisi oikein varsinaista mielenkiintoa tukea niitä tahoja, jotka ajavat vaikka nyt feminististä teologiaa ortodoksisuuden piirissä. Vähän samanlainen dynamiikka mikä euronatseilla on muslimeihin ja jihadisteihin. Ortodoksit sitten joutuisivat aina uskonnon tullessa esiin erikseen vakuuttamaan että eivät ole naisvihaajia ja tue käännynnäisinceleitä, jos siitä on tarkoitushakuisesti tehty joku ortodoksisuuden kulttuurinen standardi.

3. Nyt on jo tullut nähtyä joiltain suomalaisilta kuumia ottoja siitä että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja venäläinen fasismi on seurausta ortodoksisuudesta, joka kuulemma on kristinuskon kaikista typerimpiä muotoja - mikä itselle kuulostaa hieman hassulta, kun sen sanoo protestantti, mistä piiristä on tullut mm. menestysteologia - ja mitä enemmän ortodoksisuus on esillä poikkeavuutena valtavirtasuomalaisuudelle ja sen arvoille, niin sitä enemmän noussee esiin vanhat läpät siitä että tämä tämmöinen ryssänkirkkolaisuus on jo itsessään uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Toivoa toki sopii että mitään näistä ei pääse käymään, että hengellistä merkitystä etsivät ihmiset aidosti sen löytäisivät, ja että vähemmistöuskontoja ei alistettaisi kulttuurisodan välineiksi eikä kohteiksi.

Mutta se keskustelu mitä islamista on nyt pari vuosikymmentä käyty - ja mikä on pääosin ollut aivotonta rasistista mölinää - on ollut epämukavaa siitäkin syystä, että siitä on helposti voinut havaita ettei muutkaan vähemmistöuskonnot tule olemaan turvassa, ihan siinä missä yleinen rasismin valtavirtaistuminen haittaa myös kotoperäisiä etnisiä vähemmistöjä.

Ja kun yhteiskunnan yleistä kehityssuuntaa katsotaan niin tällaisiin ilmiöihin ja signaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota hyvissä ajoin että se ei pääsisi eskaloitumaan negatiivisen kierteeksi.