Eriytyvät todellisuuskäsitykset ja fasismin nousu

Näin vaalien jälkeen tuli vastaan amerikkalaisen koomikon viesti siitä että kaikkea kyllä yritettiin, koittivat parhaansa mukaan selittää ihmisille mitä tarkoittaa tullitariffit, mikä on maahanmuuttajien positiivinen vaikutus talouteen, mitä Trumpin hallinto meinaa tosissaan tehdä, mutta että se ei riittänyt, koska miljardöörien propagandakoneistoa - Twitter, FOX News, roskalehdet - vastaan ei riittänyt paukut kilpailla.

Tähän sitten kommentoitiin että Suomessa on sentään vielä jaettua mediatilaa, kun on A-Studio, iltauutiset, hesari, ja iltapäivälehdetkin kaikista ongelmistaan huolimatta edes yrittää olla journalismia. Joskaan eihän ne öyhöt tietty mitään A-Studiota katso.

Mutta ihmiset siis elää täysin erilaisessa informaatiotodellisuudessa, jossa on hyvin vähän jos ollenkaan päällekkäisyyttä. Tähän liittyen tuli vastaan taulukko siitä miten republikaanien äänestämisessä oli vahva korrelaatio siinä miten uskottiin paikkansa pitämättömiä väitteitä maahanmuutosta ja taloudesta.

Eriytyvät todellisuudet, yhteisen kielen puute ja katkeruus toivat mieleen mitä Alfredo Bonanno kirjoitti 1988 pohtiessaan teknologistuvan yhteiskunnan jakautumista mukaanotettuihin ja poissuljettuihin, ja nyt kun tuon luki taas uudestaan ja heijastaa nykytilanteeseen niin kyllähän Bonanno tuossa taisi hiffata jotain.

Poissuljetut ja mukaanotetut

Ensin mainitut ovat niitä, jotka tulevat pysymään marginalisoituina.

Karkotettuina tuotantoprosessista ja rangaistuina kykenemättömyydestään osallistua pääoman uuteen kilpailulogiikkaan, he eivät useinkaan ole valmistautuneet hyväksymään sosiaaliavustusten suomaa selviytymisen vähimmäistasoa. Tämä yhteiskuntakerros ei koostu ainoastaan vähemmistöistä vaan siellä ovat myös ne, joita tuuditeltiin vakailla työpaikoilla, ja jotka nyt on löytäneet itsensä keskellä nopeita ja voimakkaita muutoksia. ...

Ja sitten ovat mukaanotetut, ne jotka edelleen ovat etuoikeutettujen saarilla tukehtumassa. Heidän suhteensa kysymys uhkaa käydä monimutkaiseksi, ja voidaan asettaa oikein vain jos ollaan valmiit tunnustamaan ihmisen tarve todelliseen vapauteen. Tältä osastolta takaisin kotiin palaavat tulevat melko varmasti olemaan niitä, jotka kaikista armottomimmin hyökkäävät kapitalismin uutta muotoa vastaan. Olemme käymässä läpi veristen yhteentörmäysten ja hyvin vaikean masennuksen kautta. Yhteiskuntarauha, unelma toisille, pelonaihe toisille, tulee säilymään uuden kapitalistisen utopian saavuttamattomimpana myyttinä. Se periytyy liberalismin rauhaa rakastavasta ajattelutavasta, joka pyyhkii pölyjä olohuoneesta samalla kun teurastaa kyökin puolella; tuottaa hyvinvointia kotona ja massamurhia siirtomaissa. ...

Teollisena aikana konsensus perustui mahdollisuuteen osallistua tuotannon hedelmistä nauttimiseen. Aikana jolloin pääoman muutoskyky on jo käytännössä rajaton, pääoman ja valtion parivaljakko tulee vaatimaan itselleen omaa kieltään, joka eroaisi poissuljettujen kielestä. Näin se saavuttaa parhaiten uudet ulottuvuutensa.

Vallitsevan kielen epäkelpoisuus on perinteisiä ghettoja tehokkaampi eristämiskeino. Vallitsevan kielen saavuttamisen kasvava vaikeus tulee asteittain tekemään kielestä jotakin toiseuden piiriin kuuluvaa. Kun näin on päässyt tapahtumaan, poissuljetut eivät edes halua osaksi mukaanotettujen kieltä. Suhtautuminen siihen muuttuu täydelliseksi välinpitämättömyydeksi. Siitä lähtien ovat mukaanotetut poissuljetuille toisia ja päinvastoin.

Tämä poissulkemisprosessi on välttämätön tukahduttamisprojektille. Menneisyydessä oli sellaisia peruskäsitteitä kuin solidaarisuus, kommunismi, vallankumous ja anarkia, joiden arvo perustui tasa-arvon käsitteen yleiseen tunnustamiseen. Germaaniritarien linnoituksen asukkaille eivät poissuljetut ole ihmisiä, vaan asioita joita voi myydä ja ostaa samaan tapaan kuin ennen muinoin ostettiin ja myytiin orjia. ...

Ei pidä sekoittaa kieltä sanan laajassa merkityksessä kieleen käännettävänä puhe- ja kirjoituskoodina. Edistyksellinen ja vallankumouksellinen traditiomme on opettanut meille, että ihmiset ovat tasa-arvoisia äidinkieleensä katsomatta. Nyt onkin puhe mahdollisesta tukahduttamiskehityksestä, joka riistäisi poissuljetuilta kokonaan mahdollisuuden varsinaiseen kommunikointiin mukaanotettujen kanssa. Vähentämällä suuresti kirjoitetun sanan käyttökelpoisuutta ja korvaamalla kirjat ja sanomalehdet asteittain esimerkiksi mielikuvilla, väreillä ja musiikilla, huomispäivän valtakoneisto voi rakentaa kielen, joka on tarkoitettu vain poissuljetuille. Poissuljetut kykenisivät luomaan erilaisia, jopa luoviakin uuskielen tuottamiskeinoja, mutta ainoastaan omilla koodeillaan. He olisivat täysin voimattomia saavuttamaan kontaktia mukaanotettujen koodiin, ja näin ollen myös ymmärtämään näiden maailmaa. Ja ymmärtämättömyydestä on vain lyhyt askel välinpitämättömyyteen ja henkiseen sulkeutuneisuuteen.

Tämän vuoksi on reformismi kuolinkouristuksissa. Ei ole enää kauaa mahdollista esittää vaatimuksia. Kukaan ei lopulta tiedä mitä pyytää maailmalta, joka on lakannut kiinnostamasta meitä ja kertomasta meille mitään ymmärrettävää. ...

Mukaanotetut pyrkivät kontrolliprojekteillaan yleiseen konsensukseen vähentämällä poissuljettujen taloudellisia vaikeuksia. He voivat varustaa nämä valmiilla kielellä, joka mahdollistaa hallitsevan teknologian osittaisen ja karkean käytön. He voivat myös sallia poissuljetuille paremman elämänlaadun. Mutta he eivät kykene estämään irrationaalisen väkivallan räjähdyksiä, jotka nousevat hyödyttömyyden tunteesta, tylsyydestä ja gheton kuolettavasta ilmapiiristä.

Tämä kehityksen alku on jo nähtävissä esimerkiksi Britanniassa. Valtio on ehdottomasti kieltäytynyt turvaamasta toimeentuloa, köyhyys ja työttömyys ovat nousussa. Mellakoiden alullepanijana ovat nuoret, jotka tietävät olevansa selkeästi irtirevittyjä maailmasta, joka on heille jo vieras ja josta he voivat lainata muutaman välineen tai tavan tehdä asioita, mutta jossa he ovat jo alkaneet tuntea toiseutta."

(Mellakasta kapinaan: Anarkistinen näkökulma jälkiteollista kapitalismia vastaan, 1988)