Hallin minitalot ja kuntakulttuurin ongelmat

Tiistaina Kuorevesi-salissa pidettiin keskustelutilaisuus uusista minitaloista, joita Jämsän kaupunki kaavailee Hallin taajaman rantamaisemiin.

Patria on toivonut uutta, laadukasta asuntokantaa, koska F35-hanke tuo uusia työpaikkoja, mutta asuntokanta on vanhaa, pääosin 1970- ja 1980-luvuilla rakennettua. Viimeisimmät vuokratalot rakennettiin yli 30 vuotta sitten itsenäisen kunnan aikaan eikä koko Jämsässä ole kuulemma rakennettu uutta julkista asuntokantaa tällä vuosituhannella.

Tarkoitus on nyt rakentaa nykyaikaisia, noin 50 neliön minitalokaksioita, jotka pyrkivät yhdistämään omakoti- ja taloyhtiöasumisen hyviä puolia. Ne tulisivat ainakin alkuun vuokra-asuntoina kaupungin kiinteistöyhtiön alaisuuteen.

Tarkoitusta varten kaupunki on laatinut kaavaehdotuksen, jossa minitaloasumiseen varataan kaksi aluetta, pätkä joutomaata Kuorevedentien varresta mattorannasta risteykseen päin, sekä Rantatien pääty vastarannalla, jossa on tällä hetkellä uimaranta, veneranta, veneenlaskupaikka laitureineen sekä kyläläisten yhteinen, talkoilla rakennettu laavu.

Kaupungin viestintä asiasta oli sanalla sanoen täysin onnetonta. Kaavamuutokseen oli merkattu koko Rantatien päädyn ranta-alue muutettavaksi virkistysalueesta asuinalueeksi. Joistain kommenteista saattoi ymmärtää, että yhteiset virkistysalueet joutuisivat väistymään uuden asuinalueen tieltä.

Virastotalon uudelle kaverille totesin taannoin, että Kuoreveden kanssa kannattaa olla pikkasen herkillä, koska täällä on edelleen katkera kokemus vuosituhannen vaihteen kuntaliitoksesta. Tuolloin kuntalaiset valitsivat kansanäänestyksessä, että haluavat ennemmin olla köyhiä ja itsenäisiä kuin osa Jämsää valtion porkkanamiljoonien perässä. Tästä huolimatta kunnanvaltuusto päätti tehdä liitoksen Jämsään vuoden 2001 alusta alkaen.

Menemättä nyt ollenkaan siihen oliko liitos Jämsään hyvä, tarpeellinen tai välttämätön, tapa millä se tehtiin jätti pitäjään syvän tunteen siitä ettei ihmisten tahdolla ole merkitystä, vaan poliitikot ja virkamiehet kyllä kävelevät sen yli niin halutessaan.

Tätä taustaa vasten oli todella harmillista miten viestintä minitaloasiassa kaupungin päästä hoidettiin, etenkin kun heti keskustelutilaisuuden alussa tehtiin selväksi että asuinalueet eivät tule vaikuttamaan nykyisten virkistysalueiden käyttöön muuten kuin piristävästi. Kuorevedentiellä asuinalue tulisi joutomaalle ja kytkeytyisi mattorantaan, mikä mahdollistaisi lisäpalveluiden kehittämisen sinne. Rantatien päädyssä talot tulisivat sisäänkäynnin ja venepaikkojen väliselle joutomaalle, ja rantaan voisi tulla esimerkiksi yhteiskäyttösauna kaikille kyläläisille.

Hieno homma, mutta miksi ihmeessä tätä ei voitu tiedottaa painokkaasti alusta asti, eikä kertoa se vasta sen jälkeen kun ihmiset ovat muutaman viikon pelänneet rantojensa puolesta? Miksi siinä kaavaehdotuksessa ei Rantatien kohdalla lohkaistu vain talojen tonttia asuinalueeksi, niin että ranta jäisi edelleen selvästi virkistysalueeksi, jolloin asiasta ei olisi jäänyt mitään epäselvää?

Ihmisillä oli hyviä kysymyksiä siitä miksi ei voitaisi rakentaa siinä lähellä jo valmiiksi oleville omakotikaavoitetuille alueille, joissa on kunnallistekniikka valmiina, kuten Kuorevedentien toisella puolen oleva Rantalan asuinalue, tai Rantatien päädyn lähellä oleva Vainiotien alue.

Kaupungin kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja Jussi Aalto, kylän kasvatteja, vastasi perusteellisesti esitettyihin kysymyksiin. Minitaloalue ei välttämättä istuisi puoliksi rakennetun omakotialueen sekaan, ja kun huomioidaan haasteet asukkaiden saamisessa Hallin kaltaisiin pieniin taajamiin, kaikista houkuttelevimpana ympäristönä pidetään rantaa. Eikä näillä joutomailla mihin asunnot tulisivat ole sellaisenaan juuri pajukkoa kummempaa luontoarvoa, ja niistä voidaan puutarhasuunnittelulla tehdä ekologisesti monipuolisia.

Minitalo on rakentamisen kustannustaso huomioiden tehokas tapa kohtuullistaa asumisen hintaa tinkimällä neliöistä mutta panostamalla niiden laatuun, ja toisin kuin rivitalo kertaluokan miljoonainvestointina, minitaloista koostuva alue voidaan rakentaa osissa tarpeen mukaan ja joustavammin.

Varsin hyvin mietitty idea siis, ja sitä suuremmalla syyllä pistää miettimään miksi kaupungin viestintä ennen tilaisuutta oli niin puutteellista.

Mutta myös, kaikella rakkaudella kuoreveteläisiä kohtaan, mulla on melko vahvasti sellainen tunne, että kun Karhumäen veljekset aikoinaan tulivat tänne ja kertoivat perustavansa lentokonetehtaan, niin ensimmäinen paikallinen on sanonut että täysin typerä idea, toinen lisännyt ettei mitään järkeä, ja kolmas kertonut varmana faktana ettei siitä tehtaasta tule koskaan valmistumaan yhtään lentokonetta.

Niin hyvää ideaa ei ole ollutkaan, etteikö sitä saman tien ammuta alas ja haukuta lyttyyn. Kaikesta täytyy etsimällä etsiä se negatiivinen kulma ja pessimistisin skenaario, että turha on yrittää kun ei siitä mitään tule kuitenkaan.

Olen Jämsästä sanonut, että sen keskeisin ongelma ei ole ikärakenne, sijainti tai työllisyys, vaan suurin ongelma on henkinen, asenneongelma, jonka symboli oli leikata neljä tonnia vuodessa Runttimäen valoista sillä perusteella, että siellä käy mänttäläisiä hiihtämässä. Eikä mekään sen parempia olla, mutta sen koommin täällä kuin Seppolassa tähän ei olisi kyllä enää kauheasti varaa.

Maailma on kovaa vauhtia menossa kohti vaikeampia aikoja, mutta meillä on valtteina kohtuullisen hyvä sijainti sekä lisääntyviä teollisia työpaikkoja, tilaa ja luontoa ympärillä ynnä arjen tärkeimmät lähipalvelut helposti saavutettavissa myös ja etenkin kävellen ja pyörällä. Ainakin toistaiseksi. Asioita jotka vastaavat suurten kaupunkien työntövoimatekijöihin.

Ilmapiiri voi olla joko veto- tai työntövoimatekijä, ja sen sijaan että oltaisiin paikka mihin ideansa voi tuoda lytättäväksi, meidän kannattaisi olla paikka johon ideansa voi tuoda kannustettavaksi ja jalostettavaksi. Tekemisen meininki. Koko meidän teollisuus on alkujaan lähtenyt siitä, että joillain on ollut idea mitä ovat lähteneet tekemään. Karhumäen veljekset lentokoneita, Nisulan veljekset metsäkoneita, CSI:n kaverit komposiittia.

Nyt on taas nostetta, ja pitää takoa kun rauta on kuumaa. Minitaloalueet olisi vasta alkua pitäjän kehittämisessä, ja sen kerran kun kaupunki osoittaa kiinnostusta panostaa Kuorevedelle, ei sitä pidä alkaa lyttäämään vaan siihen pitää tarttua ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä, eikä varsinkaan lähteä mihinkään valituskierteeseen ihan vaan valittamisen ilosta. Työntekijöiden asuinpaikoista käydään kovaa kilpailua, ja jos täällä jäädään kinastelemaan keskenään niin Orivedellä on talot valmiina ennen kuin täällä on edes lapion paikasta päästy sopuun.

Viime kädessä koko pitäjä on juuri niin hyvä tai huono kuin mikä me siitä itse tehdään. Keväisen valtuustoaloitteen peruja kaupungilla on vireillä laatia Kuorevedelle kehittämissuunnitelma, minkä pohjalta viedä pitäjää kohti 2030-lukua. Siitäkin tulee juuri niin hyvä kuin mitä me paikalliset siitä olemme valmiita tekemään. Haasteet tulee ottaa ongelmina ratkaistaviksi, ja eteenpäinkatsova aktiivinen ilmapiiri saattaa hyvinkin olla se voittava vetovoimatekijä.

Tien korjaaminen on kallista, asenneongelman korjaaminen ei maksa mitään. Aloitetaan siitä.